Taas on aikaa vierähtänyt siitä, kun olen edellisen blogitekstini kirjoittanut, mutta syy muutaman kuukauden taukoon ollut se, etten oikein ole keksinyt aihetta postaukselle. Kesä oli ja meni, ei kaksinen, mutta ihan kohtalainen. Välillä ikävöin lapsuuden kesiä, kun oli useita viikkoja kunnollisia helleilmoja, mutta tänäkään kesänä ei ollut montaa hellepäivää, jos yhtään.
Alkusyksyn merkki on se, että koululaiset ja opiskelijat palaavat opinahjoihinsa ja ne harrastukset, mistä on kesätauko, alkavat taas. Kylläpä on ollut mahtava hypätä taas uima-altaaseen oman treeniryhmän mukana.
Uinti on tuntunut takkuiselta, koska minulla oli melkein 4kk aikaa edellisestä uintikerrasta. Kyllähän olen mökillä jokivedessä uinut, mutta on kaksi eri asiaa uida jokihaarassa ilman ajanottoa ja valmentajan ohjeita, kuin hallissa, jossa allasvuoro kestää tunnin ja valmentajat antavat palautteen monta kertaa treenivuoron aikana.
Syksyn merkkinä voisi pitää myös sitä, että nurmikot eivät enää tahdo kuivua päivän aikana, kun yökosteus tai vesisade ne kastelee. Henkilökohtaisesti odotan taas lumentuloa, kun kesä kerran on jo ehtoopuolella. Jos jotain vuodenaikaa voi edes jollain tasolla "vihata", minulle se on syksy, koska silloin on märkää ja pimeää kokoajan. Syksyn pimenevien iltojen hyvä puoli on se, kun saa laittaa kynttilöitä palamaan.
