Otsikostakin voi päätellä, että aikaa edellisestä tämän blogin postauksesta on runsaasti. Tähän on useita syitä, joiden joukossa on esimerkiksi se, että olen ollut töissä melkein koko vuoden ja aika menee työsuhteessa ollessa nopeasti.
Toinen syy on ollut se, että olen pitänyt Taisteluni- ja Häät sulhasen vinkkelistä-blogeja edes vähän aktiivisemmin. Taisteluni-blogiin olen postannut mietteitäni mm. yksityisautoilun jatkuvasta kallistumisesta ja siitä, kuinka hallitus toisensa perään on tehnyt hintoja nostamalla kaikkensa, jotta ihmiset luopuisivat omista autoistaan. Kerron salaisuuden: yksityisautoilu ei lopu niin kauan kuin sille ei ole vaihtoehtoja.
Oulun keskustasta ei tarvitse mennä kuin 20 km niin julkinen liikenne on sellaista, että sen varaan ei voi laskea esimerkiksi töissä käyntiä tai opiskelua. Kun mietin omaa kotikuntaani, voin todeta, että lapsuudessani siellä liikkui paikallisbussivuoro, joka mahdollisti bussiliikenteen Oulun keskustaan edes jollakin tasolla, mutta tuo kyseinen vuoro on lopetettu jo aikoja sitten. Jos mietin omalla kohdallani, niin nykyisen kotini ja työpaikkani välimatka on n. 15km, jonka kuljen pääsääntöisesti omalla autolla. Syy autolla kulkemiseen on se, että autolla matka-aika on alle 30min, pyörällä tunnin ja bussilla 1h30min, eli bussilla 6h työpäivä kestää 9h matkoineen.
En muista mistä, mutta jostain kummasta sain inspiraation elvyttää puukontekoharrastuksen. Se halu tehdä puukkoja taisi tulla siitä, kun näin varastossa pakin, jossa oli puukkojen tekemiseen tarvittavia työkaluja ja kahvapuiksi ajateltuja puun- ja hirvensarviluunpaloja.
Alla kuva ensimmäisestä valmiista puukosta 15 vuoteen.
