Pohdintaa sähköautoilusta ja vähän muustakin

  Idea tähän postaukseen syntyi ihan yht'äkkiä, kun on viime aikoina ollut monen kanssa puhetta sähkö- ja polttomoottoriautoilusta. Itse olen aika skeptinen sähköautojen yleistymisen kanssa etenkin aikataulun suhteen, koska: a) sähöautojen hankintahinnat ovat todella korkeita b) energian hinta on todella korkealla
c) akkuteknologia ei ole vielä toivotulla tasolla d) toimntamatkat ovat verraten lyhyitä ja e) latausinfra on vielä hyvin vajaata Suomessa. 

  Itselläni tulee vuosittain noin 20tkm autolla ajoa, suurin osa tästä kotiympäristössä. Toisaalta, vaikka suurin osa onkin lyhyttä pyöritysajoa, en silti ole valmis hankkimaan tupla - tai triplahintaista sähköautoa polttomoottoriauton tilalle. Miksikö?

  Siksi, että kuten yllä kirjoitin, sähköautojen hinnat ovat todella järkyttävän korkeita. Jos ajatellaan, että bensa- tai dieselkäyttöisen auton saa suht' hyväkuntoisena muutamalla tuhannella eurolla, voi itse valita minkä kokoisen auton haluaa ja tarvitsee. Lisäksi polttomoottoriautoissa on tarjolla monenlaisia varustetasoja ja vaikka niitä tulee huoltaa täyssähköautoja useammin, niiden huoltaminen onnistuu jopa kotioloissakin. 

  Toinen syy on se, että vaikka polttonesteiden hinnat on todella kammottavan korkeita, niin kävipä sähkönkin hinta kuvainnollisesti pilvissä loppuvuonna 2022. Kolmas syy, akkuteknologia ja neljäs syy, eli toimintasäde voidaan tässä tapauksessa linkittää vahvasti yhteen. Eli kun akut ovat pieniä ja latausnopeudet etenkin edullisempien sähköautojen kohdalla alhaisia, joten toimintasäde jää pieneksi. Vielä kun akun energiaa käytetään myös auton jäähdyttämiseen kuumalla ja lämmittämiseen kylmällä säällä, niin toimintasäde heikkenee entisestään. 

  Viimeinen, vaan ei vähäisin listalleni päätynyt asia on latausverkoston puutteellisuus. Oletus on, että ihmiset lataavat sähköautojaan kotona ja pikalaturit huoltoasemilla ja muuten, ovat vain harvoin käytössä. Entä kun kotilatausmahdollisuutta ei ole? Tai entä kun ajetaan alueella, missä ei ole näitä sähköautojen latausasemia? Jää sähköauton hankinta toistaiseksi jäihin. Omalla kohdallani kysymys on myös sähköautojen tiloista. En ainakaan vielä ole nähnyt sähköllä toimivaa farmariautoa. 

  Entäpä hybridi? Siis auto, jossa on sekä bensa-, tai diesel-, että sähkömoottori. Toki on olemassa myös bensa- ja kaasukäyttöisiä hybridejä, mutta valtaosa hybrideistä on vielä niin kalliita, että eipä niihin ole mahdollisuutta. Tai entä opiskelijat? Miten opiskelija kykenee ostamaan yli 20 000 euroa kustantavan auton? Enpä tiedä. 

  Yksi asia nimenomaa uusien sähköutojen kohdalla on pitkät toimitusajat. Vaikka rahaa olisikin uuden sähköauton ostamiseen, on niiden toimitusajat todella pitkiä. Jos uuden polttomoottoriauton voi saada liikkeestä vaikka saman päivän tai viikon aikana tai tehdasuuden polttomoottoriauton toimitusaika on noin puoli vuotta, saattaa sähköautoa joutua odottamaan kaksikin vuotta. 

  Tästä päästäänkin siihen, mitä olen vuosia jo ihmetellyt Suomessa. Miten on edes kuviteltavissa, että hintoja nostamalla haitalliseeksi katsottu käyttö vähenee, onpa sitten kyse nikotiinista, alkoholista, energiajuomista, tai polttoaineista. Jos on riippuvainen nikotiinista tai alkoholista, niin henkilö ostaa tuotteita joko Suomesta tai ulkomailta. Jos asuu alueella, jossa julkista liikennetä ei ole tai julkisen liikenteen käyttö esim. aikataulusyistä ei onnistu, on pakko käyttää henkilöautoa. 

  Mielestäni esimerkiksi liikenteen päästövähennystavoitteiden kohdalla liikkeelle tulisi lähteä siitä, että rakennettaisiin koko maan alueelle niin kattava julkisen liikenteen verkosto, ettei kenenkään tarvitsisi sen vuoksi käyttää omaa autoa. Sitä tuskin tulee tapahtumaan. 

  
  

Yli vuosi kulunut

  Yli vuosi on taas kulunut edellisestä merkinnästä.Vuosi on mennyt nopeasti, pitkälti töiden parissa. Perheasioissakin on tapahtunut muutos. Olin töissä vajaan kaksi vuotta aulapalveluissa, mutta työt loppuivat elokuussa. 

  Töissä oli kiva olla, mutta nyt on aika hieman ottaa rennosti. Olin viime viikon lomailemassa tuolla etelä-Suomessa, kävin jopa Tallinnassa. Reissu teki hyvää, sillä töissäoloaikana on hankala lähteä kovinkaan kauas, tai jos lähteekin, niin lähtö ja paluu on katsottava niin, että ehtii töihin taas. 

  Työnhaku on alkanut taas ja olen hakenut jo useampaan paikkaan, joista yksi on vielä auki. Perheen kanssa on kiva viettää aikaa, mutta monenlaiset tapahtumat niin meillä kuin maailmalla ovat tehneet kotonaolemisesta vielä entistäkin haastavampaa, sillä hinnat nousee koko ajan ja tulot eivät ole kummoiset varsinkaan työttömänä työnhakijana. 

  Kulkine on vaihtunut Saabista Toyotan kautta Volvoon, farmariin tietysti. Toyota vaihdettiin Volvoon, koska vauvan turvakaukalo ei mahtunut Avensiksessa kuskinpenkin taakse. Onneksi tuttavalla oli Volvo V70, johon voitiin sovittaa kaukalotelakkaa ennen sen kummempia internetin selaamisia. Siitäpä se selaaminen ja Volvon etsiminen alkoi. Tuo ostettu yksilö oli viiden ensimmäisen netistä löytyneen joukossa ja kolmas mitä kävimme koeajamassa. 

  Mielestäni on aika erikoista, että kun korkilliset maito- ja jogurttitölkit tulivat markkinoille joitain vuosia sitten, silloin niitä kehuttiin, kuinka paljon parempana niissä tuotteet säilyy ja sen lisäksi tykkään korkillisista tölkeistä itse perinteisiä enemmän, koska ensimmäinen avauskerta on huomattavasti helpompi, kuin perinteisessä purkissa. 

 Olen ihmetellyt sitä, kun nykyisin monet älylaitevalmistajat jättävät virtalähteen pois myyntipakkauksesta, kaapeli tosin tulee mukana ainakin toistaiseksi. Ainakin kaksi suurta laitevalmistajaa Apple ja Samsung ovat tehneet niin. Apple on kertonut syyksi sen, että se säästää luontoa ja vähentää jätettä. Miten? 

  Jos kuluttaja ostaa laitteen ja mukana ei tule virtalähdettä niin sen joutuu todennäköisesti ostamaan erikseen. Tietysti oletus voi olla, että kuluttajalla on aiempi virtalähde jota hän käyttää myös uutta laitetta ladatessaan. Onneksi EU:n tasolla on tulossa säädös, joka ohjaa laitevalmistajia käyttämään USB C-liitäntää Euroopassa myytävissä laitteissa. 

  Yllämainitussa oletuksessa on sellainen ongelma, että latausliitäntätyypit muuttuvat muutaman vuoden välein ja myös latausnopeudet kasvavat laitteiden kehittyessä, jolloin tarvitaan kuitenkin aina se uusi virtalähde. Virtalähteet pakataan tietysti erillisiin pahvilaatikoihin ja sitä kautta syntyy lisää pahvijätettä.  Mielestäni on myös kohtuullista, että jos laite maksaa useita satoja euroja, niin niissä olisi mukana kaikki tarpeellinen. Virtalähde erikseen maksaa kuitenkin sellaisen 20-35 euroa. 

  

Kuulumisia lähes vuoden ajalta

   Otsikostakin voi päätellä, että aikaa edellisestä tämän blogin postauksesta on runsaasti. Tähän on useita syitä, joiden joukossa on esimerkiksi se, että olen ollut töissä melkein koko vuoden ja aika menee työsuhteessa ollessa nopeasti. 

  Toinen syy on ollut se, että olen pitänyt Taisteluni- ja Häät sulhasen vinkkelistä-blogeja edes vähän aktiivisemmin. Taisteluni-blogiin olen postannut mietteitäni mm. yksityisautoilun jatkuvasta kallistumisesta ja siitä, kuinka hallitus toisensa perään on tehnyt hintoja nostamalla kaikkensa, jotta ihmiset luopuisivat omista autoistaan. Kerron salaisuuden: yksityisautoilu ei lopu niin kauan kuin sille ei ole vaihtoehtoja. 

  Oulun keskustasta ei tarvitse mennä kuin 20 km niin julkinen liikenne on sellaista, että sen varaan ei voi laskea esimerkiksi töissä käyntiä tai opiskelua. Kun mietin omaa kotikuntaani, voin todeta, että lapsuudessani siellä liikkui paikallisbussivuoro, joka mahdollisti bussiliikenteen Oulun keskustaan edes jollakin tasolla, mutta tuo kyseinen vuoro on lopetettu jo aikoja sitten.  Jos mietin omalla kohdallani, niin nykyisen kotini ja työpaikkani välimatka on n. 15km, jonka kuljen pääsääntöisesti omalla autolla. Syy autolla kulkemiseen on se, että autolla matka-aika on alle 30min, pyörällä tunnin ja bussilla 1h30min, eli bussilla 6h työpäivä kestää 9h matkoineen. 

  En muista mistä, mutta jostain kummasta sain inspiraation elvyttää puukontekoharrastuksen. Se halu tehdä puukkoja taisi tulla siitä, kun näin varastossa pakin, jossa oli puukkojen tekemiseen tarvittavia työkaluja ja kahvapuiksi ajateltuja puun- ja hirvensarviluunpaloja. 


Alla kuva ensimmäisestä valmiista puukosta 15 vuoteen. 

Keväästä syksyyn

   Aika on mennyt nopeasti ja tapahtumia ollut paljon. Siksipä tämän blogin kirjoittaminenkin on jäänyt ajatusen tasolle. Vuosi 2020 on ollut todellakin erilainen, kuin aiemmat. Covid-19-pandemia jyllää maailmalla ja meillä Suomessa.

  Sen verran olen kuitenkin halunnut pitää "normiarjesta" kiinni, että useista kehotuksista huolimatta emme halunneet siirtää häitä. Koronan vuoksi Suomessa vallitsi silloin maksimissaan 50 henkilön kokoontumiset. Meillä oli häät kesäkuussa ja niistä oli monenlaista mieltymystä, pitääkö vai ei ja lopulta päätetttiin onneksi pitää ne.  Häät juhlittiin pienemmällä väellä kuin oli tarkoitus, mutta silti olisi pitänyt tietää selkeästi mihin asti häät siirtäisi.
 

  Pandemia "lukitsi" keväällä koko Suomen, mutta siitä selvittiin. Jotenkin on sellainen olo, että pandemia aiheuttaa kansalaisille vieläkin epäselvyyksiä, miten missäkin pitäisi toimia. Kaupat on hyvä esimerkki tästä: Lähellekään kaikki ihmiset eivät noudata rajoituksia ja pandemiaan liittyviä ohjeita. 

  Täytyy myöntää, että itsellänikin oli alkuunsa ajatus, että "ei se minuun tartu ja mitä sitten vaikka tarttuisi?" Ajatus on kuitenkin karissut aika nopeasti, kun on päivittäin lukenut lehdestä, kuinka monta uutta tartuntaa ja menehtynyttä kulloinkin tulee. 

 
  Kesä oli hieman helpompaa ainakin Oulun alueella, vaikka isoja festivaaleja, kuten Qstockia ei järjestettykään. Itse en välttämättä kesän Qstockiin olisi mennytkään, sillä lippujen hinta on työttömälle kallis ja kuluja oli kesällä muutenkin. 

  Syksy saapui ja pääsin kokeilemaan uutta myös työrintamalla. Vaihdoin alaa, sillä ICT-puolella paikoista on järkyttävän kova kilpailu. Pidän työstä, jossa saa olla tekemisissä ihmisten kanssa, eikä tarvitse koko aikaa istua tietokoneen ääressä.

  Uintiharrastus on nyt ollut tauolla ja tauko on tehnyt mielelle hyvää, koska niin moni asia on muuttunut viimeisen reilun kahden vuoden aikana. On muuttunut parisuhdetilanne, on vaihtunut asunto useaan kertaan ja työrintamalla tapahtunut monenlaista.

Toukokuun kuulumisia

  Pitkästä aikaa tuli sellainen olo, että pitääpäs kirjoittaa tätäkin blogia välillä, kun edellisestä tekstistä on jo tovi. Edellisen tekstin aiheena ollut Saab oikeastaan liittyy vahvasti siihen, että pitää tännekin kirjoittaa jotakin.

  Toinen tekstiin innoittanut tekijä oli iltapäivälehdestä lukemani artikkeli, joka käsitteli tieliikennelakiuudistusta. Uudistukset astuu voimaan 01.06.2020 eli noin kahden viikon kuluttua. Mikä sitten siinä uudistuksessa sai minut kirjoittamaan? Se, että laki muuttuu mm. talvirenkaiden, pysäköinnin ja nopeuksien osalta.

  Tähän mennessä talvirengaspakko on ollut marraskuun alusta maaliskuun loppuun ja kelin vaatiessa. Uudistuksen myötä aikarajaukset talvirenkaiden käyttöön poistuvat ja talvirenkaat voi laittaa alle vaikka juhannuksena, jos keli vaatii.

  Itse olen aina ollut ennemmin nasta- kuin kitkarenkaiden kannalla. Se on johtunut paljolti siitä, että myös vanhempieni autoissa on aina ollut talvirenkaissa nastat. Aiemmin olen pitänyt yhtenä isoimmista kriteereistä myös autoa hankkiessa, että myös hankittavassa autossa olisi nastarenkaat, mutta nyt annoin siitä periksi, kun vaihdoimme erilaiseen autoon.

  Olen edelleen nastarenkaiden kannalla, vaikka mitään ihmeellistä ei kitkarenkaista ole moittimistakaan. Joskin se on sanottava, että aamuvarhain tai iltamyöhään ajaessa pidän edelleen nastarenkaita parempana vaihtoehtona, kuin kitkarenkaita. Kyse on tietysti tottumuksesta, mutta etenkin pienemmillä sivuteillä on liukasta johtuen lämpötilojen vaihtelusta ja sateista. 

  Pysäköinnin osalta laki muuttuu ainakin siten, että tienvieruspaikkoihin voi uudistuksen jälkeen pysäköidä myös vastaantulijan puolelle, joka mielestäni vaikuttaa aika oudolta uudistukselta, kun ottaa huomioon, että ymmärtääkseni lakiuudistuksella pyritään lisäämään turvallisuutta.

  Nopeuksien osalta lakiuudistus tuo ainakin joillekin liikenneväylille myös miniminopeudet, jolloin on ajettava vähintään annettua miniminopeutta ja noudatettava nopeusrajoitusta. Saa nähdä sitten käytännössä miten monille teille tuo minimi tulee ja miten se käytännössä vaikuttaa?

Saab 9-3

  On taas kulunut tovi edellisestä tekstistä, joten nyt ajattelin kirjoittaa pienen yleiskatsauskirjoituksen autostani, joka on Saab 9-3, kuten otsikossa on mainittu. Kiinnnostuin Saabeista vuosia sitten, etenkin 9-3 on mielestäni tosi hieno auto. Tokihan 9-5 on myös hieno auto sekin, mutta 9-3 on omaan käyttööni sopivamman kokoinen.

  Oma saabistinurani alkoi hieman vaihtelevissa tunnelmissa, sillä ostaessa yksilössäni paloi merkkivalo, jota selviteltiin myyjänkin kanssa jopa asianajajaa apunani käyttäen. Loppujen lopuksi sattumien ja tuttujen kautta löysin henkilön, joka löysi vian ja sai siten auton korjattua.

  Omassa autossani varusteita on riittämiin, mutta automaattivaihteisto on minulle henkilökohtaisista syistä tarpeen, enkä ole ajanut manuaalilla kuin viimeksi autokoulussa. Mielestäni automaattivaihteisto on ajomukavuutta ja ajamisen vaivattomuutta lisäävä tekijä myös kuljettajille, joille se ei ole pakollinen liikenteessä.

  Saab on ollut minulla reilun vuoden, jonka aikana siihen on kertynyt n. 14tkm, eli voin sanoa, että kokemusta Saabista on jo hieman kertynyt. Siihen on tehty sen verran "päivitystä", että laitatin siihen etanolisoftan, eli nyt ajaminen on hieman edullisempaa kuin aiemmin.

  Katsastukseen on toki vaihdettu alustan kuluvia osia, mutta niitä on joka autossa. Alustan osat ei ainakaan tähän uudempikoriseen Saabiin ole kovinkaan kalliita, kun siihen käy Opelin alustan osatkin.

  Itselläni tämän yksilön kanssa tällä hetkellä eniten "harmaita hiuksia" aiheuttaa tuo auton äänentoisto, koska siihen ei uutta soitinta ole ihan yksinkertaista asentaa. Katsotaan miten asia etenee-

Qstock 2019

  Vuoden 2019 Qstock-festarit järjestettiin 26.-27.7. Oulun Kuusisaaressa. Kuten vuosia aiemminkin, esiintyjäkaarti oli todella laaja, festariesiintyjät oli valittu "jokaiselle jotain-periaatteella". Henkilökohtaisesti tämänvuotinen oli kuudes kerta Qstockin yleisössä. Minulla oli tänäkin vuonna liput molemmille päiville.

                                                                  Perjantai

  Qstock-perjantai poikkesi osaltani aiemmista siten, että nyt olin päivän ensin töissä ja menin festarialueelle vasta 16 aikoihin. Ensimmäinen esiintyjä, jonka keikkaa ehdin katsomaan oli Vesala. Hänen keikkansa Qstockin päälavalla oli ihan hyvä, varsinkin siihen nähden, etten ole muulloin juuri kuunnellut hänen musiikkiaan.

  Vesalan jälkeen omalta osaltani festarit jatkuivat Beast in Black-yhtyeen keikalla. Se oli todella hyvä, Qstockin rantalavalla riitti meininkiä ja yleisöllä oli hauskaa. Vettä sai juoda kyllä tosi paljon, ettei pääse kuivumaan, kun lämppötilat huitelivat varjossa +30 asteen paikkeilla ja aurinko paistoi. Ainakaan ei tarvinnut valittaa vesisateesta tai kylmästä ilmasta. Beast in blackin keikalta parhaiten mieleen jäivät kappaleet "Blind and frozen", "Born again" ja "Beast in Black".

  Seuraavana vuorossa oli maailman parhaaksi metallikitaristiksi useasti valitun Alexi Laihon luotsaaman Children of Bodomin keikka, jälleen päälavalla. Bodomin keikka oli myös todella hyvä, soittivat uutta ja vanhaa tuotantoa. Monesti aiemmin Qstockissa käyneenä tiesin, että festarit tulisivat olemaan taas päälavan ja rantalavan välillä "juoksemista", mutta silti sen tiesi illalla, kun tuli kotiin, että jalat olivat väsyneet.

   Children of Bodomin keikan jälkeen päätin pitää hetken ruoka- ja lepotauon ja kävin syömässä, kiersin hieman myyntikojuja ja nautin kesäpäivästä. Aurinko helli todella, mutta onneksi aurinkorasva esti ihoa palamasta.

  Viikate esiintyi tänä vuonna Sirkusteltan lavalla. Paikka ei minua miellyttänyt, joten keikka jäi osaltani aika lyhyeksi, vaikka yhtyeen musiikki onkin muuten omasta mielestäni todella hienoa kuultavaa. Etenkin kiertueen nimikkobiisi "Kuu kaakon yllä" on lähellä sydäntä.

  Illan toiseksi viimeinen keikka oli yksi koko Qstock-historiani parhaita. Ville Valo & Agents esiintyi rantalavalla ja se keikka jää varmasti pitkäksi aikaa mieleen. Keikalla kuultiin sekä Agentsin omia, että Rauli "Badding" Somerjoen kappaleita. Keikalla oli häikäisevä tunnelma.

  Illan päätteeksi kuulimme perjantain pääesiintyjän yhdysvaltalaisen The Offspringin keikan. Se oli yksi festarihistoriani parhaista. Eniten harmitti, etten saanut paikkaa lavan läheisyydestä, jotta olisin saanut otettua kuvia The Offspringin keikalta.


                                                             Lauantai
    Lauantain ensimmäinen keikka oli Kaija Koon show päälavalla. Olin nähnyt Kaijan keikan jo aiemmin, joten tiesin suurinpiirtein mitä oli tulossa. Tosin uusimpien kappaleiden osalta keikka tarjosi uutta sisältöä.

  Toisena oli vuorossa Haloo Helsinki-yhtyeen solistinakin tunnettu Ellips, jonka soolotuotanto on omalta osaltani jäänyt hieman vähemmälle, mutta sekin oli kyllä mahtava keikka ja kun vielä tiesin entuudestaan lavashow'n olevan energinen, oli mahtava olla kuulemassa ja näkemässä.

  Seuraavana oli Popedan keikka. Se oli aika pittkälti samanlainen kuin vuonna 2015 kun näin Popedan ensimmäisen kerran. Mahtava keikka, Viimeisten biisien joukossa tullut "Kuuma kesä" sai yleisönkin laulamaan yhtyeen soittaessa.

  Sannin keikka oli hieno, joskin hänen musiikkinsa on jäänyt osaltani hieman vähemälle kuuntelulle.
Lavashow oli sekin energiaa täynnä ja jäi siksi mieleen. Keikalla kyllä yleisön metelistä huomasi, että Sanni nauttii suurta suosiota ainakin Qstock-kävijöiden joukossa.

  Airbournen keikka oli ihan kovaa settiä sekin, mutta musatyyli ei ehkä ihan omaa suosikkia. Kävin sen kuitenkin katsomassa, koska se on varmasti yksi Once in lifetime -laatuinen keikka, kuten The Offspring ja lauantain pääesiintyjä 30 seconds to Marskin.

  Apulannan olen nähnyt pari kertaa aiemminkin, joten tiesin suurinpiirtein ne hittibiisit, jotka varmasti kuuluvat keikalla, mutta uusiakin tuttavuuksia oli joukossa. Apulanta villitsi oululaisyleisön mahtavalla meiningillä.

  Don Huonot-kokoonpanon keikka oli minulle ensimmäinen laatuaan ja keikasta jäi tosi kiva fiilis. Keikalla ei yllätyksekseni kuultu Don Huonojen ehkä tunnetuinta hittiä "Hyvää yötä ja huomenta", mutta muutenkin se keikka oli upea.


  Lauantain pääesiintyjä oli Thirty seconds to Mars, USA:sta. Keikka oli hieno, mutta jälleen jäin harmittavan kauas lavasta, joten edes muistoksi kuvia ei saatu. Keikassa oli upea piirre, kun kesken keikan yhtye pyysi muutamaa innokasta fania lavalle kanssaan. Jäi ainakin mieleen. Kaikenkaikkiaan Qstock tarjosi mahtavan kattauksen ja ilmat suosi oululaisia ja muualta tulleita festarikävijöitä.