Toukokuu

  Toukokuu on kääntynyt loppupuolelle. Istun kotona  ja katselen ikkunasta ulos, kuinka vähän väliä sataa ja aurinkokin silloin tällöin pilkahtaa. Kuntoutus keskeytyi joksikin aikaa terveydellisistä syistä, mutta heti kun kuntoutuksen jatkaminen on mahdollista, jatkan kyllä.

  Taas viimeisten päivien ja viikkojen aikana olen lehdestä saanut lukea, kuinka Sipilän hallitus hankaloittaa taas työttömien asemaa. Se on helppo, kun ei tarvitse itse miettiä koko asiaa. Työttömyysturvan leikkaaminen tai sen haun hankaloittaminen kun ei Sipilän tilipussissa näy ja vaikka hän muutamaksi kuukaudeksi perusosalle joutuisikin, on hän tienannut kyseenalaisilla metodeillaan jo sen verran, ettei se häntä hetkauta. 

  Ymmärrän toki huolen siitä, että työttömyyskorvausta käytetään väärin, mutta pakkotyöllistäminen ei auta ketään. Lienee itsestäänselvyys, että ilmainen työvoima kelpaa sitä tarvitseville yrityksille, mutta entä työntekijä? Millä hän elää, jos hän joutuu tekemään töitä ilman asianmukaista korvausta?
Mielestäni se on väärin, koska eikö työtä tehdä juuri siitä saatavan elannon takia, ainakin osittain?

  Tuntuu siltä, kuin hallitus tekisi nämä kiusallaan, koska he eivät ole itse valmiita luopumaan omista eduistaan. Tuloerot kun kasvavat, palvelut yksityistetään ja sitä myötä julkisen sektorin palveluntuottajilla jonot kasvavat mahdottomasti, koska yksityisten hinnat ovat pilvissä, joten yksityisiä käytetään vain harvoin.